Suruisenkuuluisat serpentiinitiet, kumpuilevat pellot, punaiset kesämökit ja sinisenä kimmeltävä järvi. Siitä koostuu Niittyharju, pieni maalaiskunta Usvajärven ympärillä. Meillä on rauhallista ja ainoista tuhannesta asukkaasta useimmat ovat eläköityneitä. Niittyharju ei ole suuressa kasvussa eikä sinne muuta trendikkäitä nuoria pariskuntia kaupungeista perhettä rakentamaan. Mutta täällä minä asun.
Äänensävystäni huolimatta en ole katkera. Taikaniitty on tarkoitettu Usvajärven rannalle, jossa sen niminen tila oli jo ennestäänkin. Luojalle kiitos, ettei yhdenkään sukulaiseni tarvinnut kuolla paikan periäkseni, vaan ostin sen virallisesti omakseni kiltiltä vanhalta herralta, joka muutti keskustaan. Naapurikaupungit takaisivat myös kävijöitä, näin minä ajattelin. Niinhän siinä kävi, että homma lähti sujumaan paremminkin kuin olin odottanut ja tässä sitä ollaan, taas hiukan laajempana.
-Clara
Äänensävystäni huolimatta en ole katkera. Taikaniitty on tarkoitettu Usvajärven rannalle, jossa sen niminen tila oli jo ennestäänkin. Luojalle kiitos, ettei yhdenkään sukulaiseni tarvinnut kuolla paikan periäkseni, vaan ostin sen virallisesti omakseni kiltiltä vanhalta herralta, joka muutti keskustaan. Naapurikaupungit takaisivat myös kävijöitä, näin minä ajattelin. Niinhän siinä kävi, että homma lähti sujumaan paremminkin kuin olin odottanut ja tässä sitä ollaan, taas hiukan laajempana.
-Clara
TALLIPIHA
Taikaniitty on kuin suomalainen unelma – punaiset rakennukset valkoisilla kulmalaudoilla, taustalla järvi, pihaan johtava koivukuja ja sen varrella myös hevosia laiduntamassa parin ponikaverin kanssa. Pihassa on pieni rantasauna, johon saa ahtamalla kahdeksan ihmistä ja sen vieressä pieni kasvimaa, jossa henkilökunnan Inka kasvattaa porkkanoita ja perunoita.
Päärakennus eli allekirjoittaneen talo sijaitsee aivan parkkipaikan vieressä. Se on iso, punainen rakennus, josta löytyy tilaa useille huoneille. Sieltä löytyy useampi vierashuone sekä suuri keittiö, johon jokainen tallilainen on kutsuttu ruoka-aikaan. Päärakennuksen ullakolta löytyy monia kiinnostavia esineitä menneisyydestä, valokuvia sekä kaikkea mitä voi uskoa vanhalta maatilalta löytyvän. Päärakennus on rakennettu 1880 -luvulla ja on vanhin tilan rakennuksista. Päärakennuksen vieressä kasvaa pieni omenatarha, jonka puista on kesäisin hyvä ottaa vähän välipalaa. Seasta löytyy myös riippukeinu, jossa voi ottaa nokoset halutessaan. Puiden kupeessa sijaitseva parviaitta on päärakennuksen ajoilta oleva täysin käyttökelpoinen rakennus, joka on ollut tyhjillään vuoteen 2022 asti, kunnes se otettiin käyttöön tallitupana. Nykyään rakennus onkin ahkerassa käytössä. Sieltä löytyvät kaikkien hoitajien kaapit, pieni keittiönurkkaus, sohva sekä vanha televisio. Yläkerran huoneesta löytyy kaksi sänkyä sekä komero. |
PÄÄTALLI
Päätalli on talleista suurin ja toiseksi uusin. Se on ulkonäöltään perinteinen, mutta sisältä moderni ja vaalea. 30 karsinan talli on tilava, käytävillä mahtuu kulkemaan, vaikka siellä olisikin hevonen. Tallia valaisee mahdollisimman isojen, kalteroitujen ikkunoiden lisäksi loisteputkilamput ja ne on koetettu sijoittaa antamaan hyvän näkvyyden myös karsinoissa. Satulahuone on suuri, vaikkakin täyteen ahdettu, ja sieltä löytää tavarat helposti. Kaikki varusteet ja pakit ovat nimikoitu (myös yksityisten). Seinällä on myös raippateline, josta voi lainata raippaa tunniksi. Satulahuoneesta löytyy tallissa asuvien yksityisten kaapit. Loimihuoneessa on, kuten keskitallissakin, kuivatusmahdollisuus sekä puhallin. Rehuhuone on suuri ja sieltä on helppo löytää oikeat rehut nimikoitujen laatikoiden vuoksi. Myös ohjeet löytyvät vihkosesta, joka on kiinnitetty seinään. Satulahuoneen kautta pääsee vessaan. Seinältä löytyy myös yleinen ilmoitustaulu, jota kaikkien tallilaisten kannattaa vilkuilla. Päätallissa asustavat tallin tuntsarit ja osa yksityisistä.
Karsinajärjestys
|
KESKITALLI
Keskitalli on rakennettu vuonna 1997 ja on toisista talleista erottuen rakennettu punaisesta tiilestä. Sinne on varattu 15 paikkaa täyskokoisille hevosille ja se on kaikin puolin tilava sekä valoisa. Pinnat ovat valkoisia, pesukarsinan punaisia seiniä ja lattiaa lukuun ottamatta. Satulahuone on tilava ja siellä on selvästi nimikoidut paikat jokaiselle hevoselle. Suitset ovat rivissä yhdellä seinällä ja satulat toisella, varustepakit hyllyssään seinustalla. Loimihuoneessa on myös kuivatusmahdollisuus sekä puhallin, jonka avulla kuivattaminen onnistuu vielä nopeammin. Loimihuoneessa on myös pesukone. Satulahuoneesta löydät myös keski- ja pikkutalleissa asustavien yksityisten kaapit. Yhdessä kulmassa on pahvilaatikko, joka toimittaa löydettyjen tavaroiden säilytyspaikkaa. Oven vieressä on vanha kumisaapas täynnä raippoja. Rehuhuone on samoin tilava, siellä säilytetään heinän lisäksi laatikoissa rehuja. Liitutaululla ovat jokaisen hevosen yksilölliset ruokintaohjeet. Keskitallia asuttavat kasvatuspollet ja siellä majoitetaan myös yksityisiä.
Karsinajärjestys
|
PIKKUTALLI
Talleista pikkutalli (5 karsinaa) on vanhin eikä alunperin ole tarkoitettu eläinsuojaksi. Nyt se on kuitenkin remontoitu täysin ja sopii käyttöön hyvin. Avokarsinoiden lisäksi pikkutallista löytyy ainoastaan satulahuone. Pikkutallia käytetään pikemminkin varsomis- ja varsatallina, jonne tammat pääsevat rauhaan varsomaan.
TARHAT
Tarhoja Taikaniityssä on vaihteleva määrä, riippuen tarhausryhmistä ja hevosten määrästä. Vanhoja harvennetaan, mutta uusia kyllä rakennetaan. Useimmat ovat perinteisesti savipohjaisia, mutta pihassa on myös 11 hiekkapohjaista, lankkuaitaista tarhaa. Tarhauksen toivotaan tehtävän ryhmissä hevosen itsensä vuoksi. Jonkin matkan päässä sijaitsevat laitumet ovat sähkölankaa, mutta niissä on käytetty osittain tolppina myös puuseipäitä.
|
1. Enni, Ninni, Ringa
2. Severi, Niko, Riku 3. Marvel, Blondi, Nipsu, Severi 4. Taavi, Elvis, Hupu 5. Coco, Bailey, Baia, Bentley 6. Ada, Dexi, Bella |
7.
8. Loretta, Luna, Justin 9. 10. 11. |
KENTÄT
Ratsastuskoulun pihassa kenttiä on kaksi. Molemmat ovat pohjiltaan tarkoin suunniteltuja ja tutkittuja, jotta saataisiin mahdollisimman käytännöllinen ja taloudellinen ratkaisu. Päädyimme lopulta hiekkaan ja kuituun, jotka joustavat juuri sopivasti. Suurempi kenttä on kooltaan nimensä mukaisesti kookkaampi, joten sen pystyy tarpeessa jakamaan kahdeksi pienemmäksi tuntien ajaksi. Sen vieressä sijaitsee välinevarasto, kuten puomit ja estetolpat. Siksi koetammekin pitää suuremman kentän estekäytössä, toisin kuin pienemmän kentän. Suuremman kentän vieressä on myös pieni katsomo, johon on hyvä istua katsomaan menevää tuntia tai valmennusta. Tällä kentällä on tapana järjestää ulkokisat, kun taas pienestä kentästä saa hyvän verryttelyalueen. Pienempi kenttä koetetaan pitää sileällä käytöllä ja sen puuaitoihin on naulattu kiinni puiset koulukirjaimet. Kenttä koetetaan pitää kesäisin vapaana tunneilta vain yksityisiä varten, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. |
MANEESIT
Iso maneesi on vähän samantyyppinen kuin suurempi kenttäkin. Pohjassa on käytetty enemmän kuitua kuin kentillä. Kooltaan se on taas kahtia jaettavissa ja suuret ikkunat tekevät siitä valoisan päiväsaikaan. Toisella pitkällä sivulla on katsomo ja lyhyellä pieni ikkunallinen kahvio sekä huone, josta pystyy kuuluttamaan maneesiin. Isossa maneesissa pidetään talvisinkin estetunteja ja -valmennuksia, joiden kalusto sijaitsee katsomon alla sekä pienessä varastossa sen takana. Myös tallin kouluaidat sekä -kirjaimet löytää täältä,jos niitä etsii. Pienemmässä maneesissa ei ole ikkunoita, mutta sitäkin parempi valaistus. Se on tarkoitettu lähinnä treenaamiseen, jonka vuoksi siellä ei ole katsomoa, ainoastaan päätyyn rajattu pieni alue vieraille. Pohja on sama kuin toisessakin maneesissa. Esteet koetetaan pitää poissa täältä, kuten pieneltä kentältäkin. Isot peilit helpottavat harjoittelua ilman opettajaakin. Rakennus koetetaan pitää tyhjänä talvisin tuntien aikaan. |
MAASTOT
Taikaniityn maastot ovat enemmän kun komeat. Koska Niittyharju on tyypillistä maalaisseutua, se sisältää paljon hiekkateitä, metsäpolkuja ja siellä voi mennä mihin vain hevosen kanssa - keskustaankin jäätelölle. On siis erinomainen idea hyödyntää mahdollisuuksia ja vaellella hevosen kanssa tai vain tehdä loppukäynnit kesäisessä metsässä. Taikaniityn tilallekkin kuuluu useita peltoja, joiden käytöstä voi keskustella mielellään. Osa on viljelykäytössä naapuriemme toimesta.
Kesäisin maastojemme paras anti on totta kai uittaminen! Koska Usvajärvi on suojeltu yhtenä Suomen puhtaimpina järvinä, ei siellä saa uittaa kuin pieneläimiä, mutta noin kilometrin matkan päässä Taikaniityltä löytyy jo hieno pieni lampi, jossa kelpaa polskia hevosen kanssa. Matka on juuri sopiva taitettavaksi edes takaisin ratsain ja alue sijaitsee rauhallisella paikalla, joten ilman satulaa sinne suuntaaminen ei ole ollenkaan paha ajatus. Joskus teemme myös reissuja osan hevosista kanssa suurelle järvelle lähikaupunkiin, jossa virtaus on niin suuri, että siellä saa myös uittaa hevosia. Laukat rannalla veden kohinassa, ei paha idea eihän?
Syksyisin kannattaa nauttia metsistä ja niiden väriloistosta. Upeat maisemat ja vaihtelevat korkeudet kukkuloineen tarjoavat kaikille maastoilusta intoilijoille nähtävyydet, joita ei välttämättä ilman hevosta kokisi. Siksi pidämme varsinkin syksyisin isompia vaelluksia muun muuassa kuuden kilometrin päässä olevalle Vaelluspirtille, jossa on erinomainen leiriytymispaikka. Sopii myös yksityisille retkille tallilta! Makkaranpaistoa ja hevosten hörinää, muuta siinä ei tarvita. Hevosille olemme rakentaneet kunnan luvalla pienen aitauksen läheisyyteen sekä puomin kiinnitystä varten.
Talven lempipuuhaa ei tarvitse kahdesti kysyä. Tiukkojenkin tuupparitätien rakastamat hankitreenit ovat täällä! Kun peltoja on enemmän kuin uskoisi yhteen kuntaan mahtuvan ja hangen tuoma vastus hevosen liikkeisiin pistetään samaan kasaan niin tiedossa rentoa meininkiä kunnon lihastreenillä. Lähde siis ulos maneesista kun pakkanen kipristelee poskia ja aurinko pistää lumen kimmeltämään. Eikä hangessa tarvitse treenata aivan hikihatussa - pienet rallitkin voivat olla paikallaan... Kokeilun arvoista on myös käynti järven jäällä hevosen kanssa, kunhan on varmistanut että se kantaa.
Keväällä voi märkä kenttä ja tulvivat vedet hankaloittaa hevosten kanssa touhuamista. Kannattaa siis pukea kuravaatteet niskaan ja lähteä vaikka maastakäsin lenkille, jossa te molemmat kohotatte kuntoanne. Näin pääsee lisäksi vielä kesäkuntoon helposti ja hauskasti. Nauttikaa takaisin palaavasta auringon valosta, paras aika maastoilulle on juuri auringon laskiessa.
Kesäisin maastojemme paras anti on totta kai uittaminen! Koska Usvajärvi on suojeltu yhtenä Suomen puhtaimpina järvinä, ei siellä saa uittaa kuin pieneläimiä, mutta noin kilometrin matkan päässä Taikaniityltä löytyy jo hieno pieni lampi, jossa kelpaa polskia hevosen kanssa. Matka on juuri sopiva taitettavaksi edes takaisin ratsain ja alue sijaitsee rauhallisella paikalla, joten ilman satulaa sinne suuntaaminen ei ole ollenkaan paha ajatus. Joskus teemme myös reissuja osan hevosista kanssa suurelle järvelle lähikaupunkiin, jossa virtaus on niin suuri, että siellä saa myös uittaa hevosia. Laukat rannalla veden kohinassa, ei paha idea eihän?
Syksyisin kannattaa nauttia metsistä ja niiden väriloistosta. Upeat maisemat ja vaihtelevat korkeudet kukkuloineen tarjoavat kaikille maastoilusta intoilijoille nähtävyydet, joita ei välttämättä ilman hevosta kokisi. Siksi pidämme varsinkin syksyisin isompia vaelluksia muun muuassa kuuden kilometrin päässä olevalle Vaelluspirtille, jossa on erinomainen leiriytymispaikka. Sopii myös yksityisille retkille tallilta! Makkaranpaistoa ja hevosten hörinää, muuta siinä ei tarvita. Hevosille olemme rakentaneet kunnan luvalla pienen aitauksen läheisyyteen sekä puomin kiinnitystä varten.
Talven lempipuuhaa ei tarvitse kahdesti kysyä. Tiukkojenkin tuupparitätien rakastamat hankitreenit ovat täällä! Kun peltoja on enemmän kuin uskoisi yhteen kuntaan mahtuvan ja hangen tuoma vastus hevosen liikkeisiin pistetään samaan kasaan niin tiedossa rentoa meininkiä kunnon lihastreenillä. Lähde siis ulos maneesista kun pakkanen kipristelee poskia ja aurinko pistää lumen kimmeltämään. Eikä hangessa tarvitse treenata aivan hikihatussa - pienet rallitkin voivat olla paikallaan... Kokeilun arvoista on myös käynti järven jäällä hevosen kanssa, kunhan on varmistanut että se kantaa.
Keväällä voi märkä kenttä ja tulvivat vedet hankaloittaa hevosten kanssa touhuamista. Kannattaa siis pukea kuravaatteet niskaan ja lähteä vaikka maastakäsin lenkille, jossa te molemmat kohotatte kuntoanne. Näin pääsee lisäksi vielä kesäkuntoon helposti ja hauskasti. Nauttikaa takaisin palaavasta auringon valosta, paras aika maastoilulle on juuri auringon laskiessa.
Vaelluspolku - Vaelluspolku on Taikiksen pisin maastolenkki, niin pitkä, ettei se mahdu edes karttaan. Lenkki ei olekaan mikään sunnuntaireissu, vaan siinä riittää tarpomista koko päiväksi. Pituudeltaan kierros on nimittäin peräti 20 km. Taikaniityn vaelluksilla emme kuitenkaan yleensä tyydy siihen, vaan mikäli vaellukset kestävät yön yli, vietämme yleensä yön Vaellusmökissä, josta löytyy kaikki tarvittavat mukavuudet niin ihmisille kuin hevosillekin ja kierrämme lisäksi lisälenkin (15 km), joka ei kylläkään näy kartassa. Vaelluspolku lähtee parkkipaikan sivusta, kiertää laitumen reunaa pitkin ja sukeltaa lopulta lehtimetsän siimekseen. Matkalla ohitetaan Uittolampi, eikä käännytä Leppälinnuntielle vaan jatketaan suoraan. Jos mieli tekee hiukan lyhyenpää maastoreissua, voi kääntyä takaisin tallille Oikopolkua pitkin. Mikäli näin ei tahdo tehdä, vaan aikoo jatkaa polkua eteenpäin, saapuu jonkin ajan päästä Vaellusmökille. Mökistä löytyy puomi, johon hevoset voi sitoa yön ajaksi ja nuotiopaikka vaahtokarkkien ja makkaroiden paistoon. Sisällä mökissä on pieni keittiö, WC-tilat ja kaksi makuuhuonetta. Mökki ei kyllä ole kovin uusi, mutta siellä ei edes ole hiiriä, jos se yhtään lohduttaa.. Aamulla onkin sitten aika jatkaa matkaa, ja tarpoa kartan ulottumattomiin. Sen verran kerron, että metsä sakenee ja vaihtuu mäntymetsään, muut saatkin sitten selvittää ihan itse ;). Kun viimein päätät taipaleesi, saavut Taikaniityn kuuluisaan aarniometsään. Maagista, eikö? Jatka vain matkaa, mutta varokin kääntymästä Tuomionkulmantielle. Saavut pian takaisin tallin pihaan, vaikkakin hieman eri paikaan kuin sieltä mistä lähdit.
Leppälinnuntie - Leppälinnuntietä voisi kutsua yhdeksi kauneimmista maastoreiteistä mitä maan päältä löydät. Täällä voit kuulla jos jonkinmoista lintujen sirkutusta. Jos käännyt hetken matkattuasi risteyksestä oikealle, saavut pian Lehväaukiolle. Paikka on kerrassaan maaginen, kannatta käydä katsomassa! Jos taas jatkat suoraan, päädyt peltotielle, josta voitkin matkata ongelmitta takaisin Taikikseen. Mutta varo autoja! Sekä hevoset että kuskit voivat olla arvaamattomia..
Tuomionkulmantie - Tänne et halua joutua.. Vanha hevostila on kammottava vanhoine rapistuneine rakennuksineen ja kummitusjuttuineen. Tätä vanhaa polkua emme yleensä käytä, ainoastaan Halloweenin aikaan järvestämme kummitusratsastuksen..
Joutsentie - Tiesitkö mistä Joutsentie on saanut nimensä? Polku kulkee Joutsenlammen vierestä, jossa pesii kesäisin harvinaisen agressiivisia jousenia. Mikäli et halua olla niiden seuraava uhri, sinua varten on onneksi olemassa Pelkurintie, jonka kautta voit ovelasti oikaista paikan ohi.
Kanjoninrengas - Kanjoninrengas kiertää nimensä mukaisesti kanjonin, joka on oikeasti syvä hiekkamonttu. Vaikkei kanjoni ole oikeasti kanjoni, ei reunoille kannata mennä leikkimään. Tiedämme nimittäin pari tapausta, joissa reuna on sortunut juuri kriittisellä hetkellä..
Maastoesterata - Taikiksen maastoesterata on monipuolinen yhdistelmä erilaisia esteitä. Esteiden korkeutta on mahdollista muuttaa niin, että rata sopii kaikenlaisille ratsukoille. Niin, ja myös vesieste löytyy ;)
Leppälinnuntie - Leppälinnuntietä voisi kutsua yhdeksi kauneimmista maastoreiteistä mitä maan päältä löydät. Täällä voit kuulla jos jonkinmoista lintujen sirkutusta. Jos käännyt hetken matkattuasi risteyksestä oikealle, saavut pian Lehväaukiolle. Paikka on kerrassaan maaginen, kannatta käydä katsomassa! Jos taas jatkat suoraan, päädyt peltotielle, josta voitkin matkata ongelmitta takaisin Taikikseen. Mutta varo autoja! Sekä hevoset että kuskit voivat olla arvaamattomia..
Tuomionkulmantie - Tänne et halua joutua.. Vanha hevostila on kammottava vanhoine rapistuneine rakennuksineen ja kummitusjuttuineen. Tätä vanhaa polkua emme yleensä käytä, ainoastaan Halloweenin aikaan järvestämme kummitusratsastuksen..
Joutsentie - Tiesitkö mistä Joutsentie on saanut nimensä? Polku kulkee Joutsenlammen vierestä, jossa pesii kesäisin harvinaisen agressiivisia jousenia. Mikäli et halua olla niiden seuraava uhri, sinua varten on onneksi olemassa Pelkurintie, jonka kautta voit ovelasti oikaista paikan ohi.
Kanjoninrengas - Kanjoninrengas kiertää nimensä mukaisesti kanjonin, joka on oikeasti syvä hiekkamonttu. Vaikkei kanjoni ole oikeasti kanjoni, ei reunoille kannata mennä leikkimään. Tiedämme nimittäin pari tapausta, joissa reuna on sortunut juuri kriittisellä hetkellä..
Maastoesterata - Taikiksen maastoesterata on monipuolinen yhdistelmä erilaisia esteitä. Esteiden korkeutta on mahdollista muuttaa niin, että rata sopii kaikenlaisille ratsukoille. Niin, ja myös vesieste löytyy ;)
PALVELUT
Eläinlääkäri:
Tallillamme vierailee kahden kuukauden välein eläinlääkäri. Hän kiertää jokaisella käynnillään pikaisesti jokaisen hevosen ja tarkistaa niiden perusterveydentilan. Pyydettäessä hän suorittaa käynnillään hampaiden raspaukset, madotukset ja rokotukset hevosilta. Talli maksaa eläinlääkärin käyntiveloituksen, joten omistajille jää maksettavaksi ainoastaan toimenpidekulut. Muina aikoina eläinlääkäri on aina puhelinsoiton päässä ja klinikka on riittävän lähellä, joten hevosten terveydenhuolto on parhaissa mahdollisissa käsissä.
Kengittäjä:
Kengittäjä on varannut tallimme asiakkaille kaksi päivää jokaisen kuukauden ensimmäisellä viikolla. Näiden päivien aikana kengittäjä kengittää tai vuolee kaviot niiltä, joilla tarvetta on. Ammattitaitoinen kengittäjämme osaa neuvoa ponillesi sopivan kengitysvälin ja opastaa muissa jalkoihin ja kavioihin liittyvissä ongelmissa ja kysymyksissä.
Tallillamme vierailee kahden kuukauden välein eläinlääkäri. Hän kiertää jokaisella käynnillään pikaisesti jokaisen hevosen ja tarkistaa niiden perusterveydentilan. Pyydettäessä hän suorittaa käynnillään hampaiden raspaukset, madotukset ja rokotukset hevosilta. Talli maksaa eläinlääkärin käyntiveloituksen, joten omistajille jää maksettavaksi ainoastaan toimenpidekulut. Muina aikoina eläinlääkäri on aina puhelinsoiton päässä ja klinikka on riittävän lähellä, joten hevosten terveydenhuolto on parhaissa mahdollisissa käsissä.
Kengittäjä:
Kengittäjä on varannut tallimme asiakkaille kaksi päivää jokaisen kuukauden ensimmäisellä viikolla. Näiden päivien aikana kengittäjä kengittää tai vuolee kaviot niiltä, joilla tarvetta on. Ammattitaitoinen kengittäjämme osaa neuvoa ponillesi sopivan kengitysvälin ja opastaa muissa jalkoihin ja kavioihin liittyvissä ongelmissa ja kysymyksissä.